Puhuminen

 

  • Puhu oppilaan kanssa erilaisista teemoista – kaikki teemat eivät saisi liittyä häneen itseensä ja hänen elämäänsä eivätkä kaikkein arkisimpiin aiheisiin (vrt. kielitaidon dimensiot yllä)
      • aiheiden ja tilanteiden on hyvä joskus olla esim. yllätyksellisiä ja ennalta odottamattomia

  • Aloita laajemmilla kysymyksillä, jotka antavat enemmän tilaa monenlaisille vastauksille, ja tarvittaessa fokusoi kysymyksiä tarkemmin oppilaan arkielämään sidostuviksi, jos oppilas ei pysty vastaamaan
      • esim. Kerro, miten te asutte.
        > Millainen koti teillä on?
        > Asutteko te kerrostalossa vai millaisessa talossa?

        Millainen huone sulla on?
        > Minkä värinen sun huone on? Millaisia tavaroita ja huonekaluja sun huoneessa on?

  • Vältä -ko/-kö-kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei
  • Älä ole itse liikaa äänessä vaan tarvittaessa pienillä apukysymyksillä ohjaa oppilasta puhumaan lisää (esim. kuvasarjasta kerrottaessa: Kuka? Mitä? Missä? Mitä tässä tapahtuu? Millainen? Mistä tiedät, että…? Miksi? Miten? Mitä sitten?
  • Anna oppilaalle kannustavaa palautetta hänen puhuessaan esim. nyökkäillen ja minimipalauteilmauksilla (mm-m, joo, nii, aivan, totta…), mutta älä heti epäsujuvuuden tullen ryhdy täydentämään hänen ilmauksiaan vaan anna hänelle aikaa prosessoida itse. Tietenkään tilannetta ei tule pitkittää liikaa ja normaalin vuorovaikutuksen tavoin puhujaa pitää auttaa eteenpäin, jos hän jotenkin osoittaa toivovansa apua!
  • Joskus voi olla hyvä nauhoittaa oppilaan puhetta ja kuunnella sitä sitten rauhassa arvioinnin helpottamiseksi