Oppikirjakielelle tyypillistä


Mikä tekee oppikirjakielestä niin vaikeaa?


Oppikirjakieli ei ole vaikeaa vain maahanmuuttajaoppilaille vaan usein myös suomenkielisille oppilaille. Moniin kirjasarjoihin on tosin nykyään saatavissa rinnakkainen, erityisopetukseen tarkoitettu E-kirja, joka saattaa soveltua "pääkirjaa" paremmin maahanmuuttajaoppilaille. Kannattaa myös huomata, että mamuoppilaat joutuvat opiskelemaan suomeksi sellaisessa kielenoppimisen vaiheessa, jossa arkitilanteissa selviytyminenkin on vielä iso haaste ja paljon konkreettista, arkitilanteissa tarvittavaa sanastoa puuttuu. Oppikirjojen abstrakti kieli on tuossa tilanteessa usein ylivoimaisen vaikeaa.

Oppikirjatekstin hahmottaminen saattaa olla hankalaa monestakin syystä:

    • kuvitus ei välttämättä aina tue kirjoitettua tekstiä eikä siten toimi apuna sen ymmärtämisessä
    • tekstien aiheet on toisinaan heikosti linkitetty oppilaan aiempiin tietoihin
    • teksteissä on pyritty tiiviyteen ja kaikki "löysä" teksti on karsittu pois - siksi
        • sisällöt eivät rakennu prosesseiksi vaan väitteiden luetteloiksi
        • tekstit painottuvat käsitteiden määrittelylle: tavoitteena on opettaa termejä - usein teksti koostuukin peräkkäisistä käsitteistä ja niiden määritelmistä
        • monimutkainen sisältöasia selitetään hyvin abstraktisti
    • tekstien sanasto on hyvin abstraktia
        • ei käytetä paljon konkreettisia ja toiminnallisia perusverbejä vaan niiden abstrakteja synonyymeja
            • esim. tehdä > muodostaa, tuottaa, kehittää...
                       sanoa
              > todeta, mainita, väittää, huomauttaa...
        • tavallisimpia verbejä ovat usein olla, toimia, muodostaa, tarkoittaa, sanoa, nimittää, kutsua joksikin, luokitella, tarkastella, jaotella, jakaa, vaikuttaa, aiheuttaa, kehittyä, tapahtua, liittyä johonkin, riippua jostakin, johtua jostakin...
        • paljon laajafrekvenssisiä sanoja, jotka käytöltään muistuttavat pronomineja:
          aine, alue, paikka, tapahtuma, ilmiö, tekijä, vaikutus, kohde, menetelmä


Oppikirjateksti ja lukeminen

  • kukin asia tulee esiin vain kerran eikä siihen palata
  • teksti on sisällöltään liian niukkaa, tiivistä ja abstraktia tulkittavaksi ja edelleen kehiteltäväksi
    >>   teksti ei mahdollista normaalia lukuprosessia
  • teksti on tiheää ja lauseet monotonisia, jolloin niitä on vaikea hahmottaa ja ne rasittavat muistia
    >>   lukemisen hitaus
    >>   pänttäävä, toistava ja listaava lukutapa

 

Taustalähteenä osittain käytetty:
Karvonen, P. 1995. Oppikirjateksti toimintana. SKS.