Miten tukea osallisuutta?

 

Konkreettinen tapa millä olemme itse tuoneet liikunnan opetuksessa kielitietoista oppimista esille, on oppilaiden osallistaminen tuomareiksi. Tällöin he tuomioita viheltäessään myös selittävät rikkeet oikeilla termeillä. Tärkeintä, että opettaja ohjaa vieraskielisiä oppilaita yksinkertaisin ohjein sekä näytöin. Innostaa ja kannustaa kokeilemaan.

 

Koen, että oppilaiden osallistaminen tunnin kulkuun tai suunnitteluun voisi edesauttaa monikielellisten ja - kulttuurillisten resurssien hyödyntämistä. Oppilaiden itse saadessa vaikuttaa oppitunnin kulkuun he varmasti myös ymmärtävät tunnilla käsiteltävää asian paremmin. Eri kulttuurista tulevilla ihmisillä voi olla myös uusia ajatuksia, joita emme ole ajatelleet. Vuorovaikutuksellisten opetusmenetelmien käyttö ja oppilaiden haastaminen itse pohtimaan kysymyksiä voisi auttaa oppilaita oivaltamaan liikuntatunnin tavoitteita.

 

Usein opettajalla on suunnitelma etenemisestä jo ennen ohjausta. Silloin huomio voi kiinnittyä opettajan mielestä olennaisiin asioihin ja edetä kaavamaisesti. Usein me kysymme "onko kysyttävää"? mutta jatkamme jo samalla hengenvedolla eteenpäin. Olisi tärkeää antaa tilaa ja aikaa miettimiselle ja herääville kysymyksille!

 

in pohtimaan sitä, kuinka tärkeää opettajana on ottaa selvää siitä kuinka paljon oppilaalla on jo ennestään tietoa kyseisestä aiheesta. Sen sijaan, että itse alkaisi heti opettamaan uutta tietoa, on tärkeää antaa oppilaan itse kertoa aiheesta jotain. Erilaisilla apukysymyksillä opettaja voi ohjailla oppilasta, mutta hän saa pääosin itse tuoda omaa tietoaan esille.

 

Jätä tunnille aikaa ja tilaa, jolloin oppilaat voivat itse harjoitella ja kokeilla kuntosaliharjoitteluun liittyviä termejä. Opettajan rooli ei ole olla koko aikaa äänessä, jotta tunti ei mene pelkäksi kuullunymmärtämisen harjoittelemiseksi vaan oppilaat pääsevät myös harjoittelemaan omaa suullista kielitaitoaan. Opettajan on myös rohkaistava oppilaita käyttämään kieltä ja kysymään, jos jokin jää epäselväksi

 

Kevätlukukaudella, kun ryhmäytyminen on jo pitkällä ja olemme oppineet jollakin tasolla ymmärtämään toinen toisiamme (kielellisesti, joko konkreettisesti tai kehon kielen kautta), olen pyytänyt, että jokainen oppilas opettaa koko ryhmälle jonkin omaan kulttuuriin tai omiin perinteisiin liittyvät leikin tai pelin. Tämä on lisännyt oppilaan pätevyyden tunnetta huomattavasti. Nuo tuokiot ovat lisäksi olleet valtavan hauskoja meille kaikille: afrikkalainen heimotanssi tai syyrialainen perinneleikki – arvokkaita hetkiä myös opettajalle😊! 

 

Ryhmän havainnointiin ja etenkin yksilöiden havainnointiin ryhmästä kannattaa käyttää reilusti aikaa. Jos luokan oppilaiden tasoerot ovat kielellisen taidon osalta hyvin suuret, se saattaa aiheuttaa heikompi tasoisissa ujoutta ja häpeän tunteita. Tällöin osa oppilaista ei tohdi osallistua puhumalla tuntiin ja keskusteluihin eikä kysyä, jos ei ymmärtänyt. Näille oppilaille pitäisi pystyä antamaan mahdollisuus osallistua. Jotta heitä pääsee rohkaisemaan ja antamaan tukea, heidät pitää ensin bongata ryhmästä ja tämä onnistuu vain havainnoinnin kautta. Yksinkertaisimmillaan toimiva tuki oppilaalle voi olla esimerkiksi, että oppilaan kanssa sovitaan jonkinlainen merkki, josta opettaja tietää, että oppilas ei ole ymmärtänyt vaan kaipaa lisäohjeistusta.

 

Monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta kannattaa hyödyntää oppitunneilla, sillä se antaa näkökulmaa siihen, kuinka asia voidaan nähdä eri puolilla maailmaa. Se voi laajentaa molempien puolien ajatusmaailmaa, sekä äidinkieltään puhuvien että vieraskielisten asenteita ja näkemyksiä.