Tue monikielisyyttä!

 Mitä oppilaan oman äidinkielen säilyttäminen merkitsee?


Maahanmuuttajaoppilaan äidinkieli (tai useampi) on usein muu kuin suomi. Hänen kielellisiin oikeuksiinsa kuuluu saada säilyttää tämä ensin opittu kieli. Suomen perustuslaissa (17§, Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin) todetaan:

Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. (L 731/1999)

Enemmistön jäsenillä kielelliset oikeudet ovat itsestäänselvyys: kukaan ei kyseenalaista Suomessa suomen kielen asemaa. Samanlaista arvostusta tulisi osoittaa myös vähemmistökieliä kohtaan.

Opetussuunnitelman mukaan "monikielisten oppilaiden opetuksessa erityisenä tavoitteena on tukea oppilaiden monikielisyyttä sekä identiteetin ja itsetunnon kehittymistä. Siten oppilaat saavat valmiudet tasapainoiseen ja aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen." 

Suomessa maahanmuuttajaoppilaita on kutsuttu esim. vierasta kieltä äidinkielenään puhuviksi, kun taas Englannissa on 1970-luvulta saakka puhuttu kaksikielisistä oppilaista, mikä korostaa oman äidinkielen tasa-arvoista asemaa valtakieleen nähden.

Oppilaan äidinkieltä ei  siis nykyisessä opetussuunnitelmassa pidetä taakse jätettävänä taitona tai vain lähtökohtana suomen oppimiselle. Sen sijaan, että äidinkielen nähtäisiin häiritsevän suomen oppimista, sitä voidaan pitää resurssina: oppilaalla on jo huimasti tietoa kielestä. Usein maahanmuuttajaoppilaiden kielitietoisuus saattaa olla huomattavasti monipuolisempaa kuin meillä suomalaisilla, sillä he osaavat  usein Suomessa vain harvoin osattuja kieliä. Suomessa opiskellut koulukielet kun ovat lopulta keskenään varsin läheisiin kielikuntiin kuuluvia.

Oman äidinkielen taidon kehittäminen ja tukeminen on paitsi inhimillinen ja yksilöllinen oikeus, myös kansallisen kielivarannon näkökulmasta tärkeää. Monikielinen on yksikielistä rikkaampi. Toisen kielen - tässä tapauksessa suomen - oppimisen tavoite on siis monikielisyys, ei suomenkielisyys.

koulu.gif

  • Millaista kaksi- tai monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta arvostamme? Ovatko esimerkiksi kieliyhdistelmät suomi-ranska tai suomi-englanti arvostetumpia kuin suomi-kurdi-arabia?
    • Joutuuko maahanmuuttajanuori kyseenalaistamaan täällä oman kielensä ja kulttuurinsa arvon?

Nuorten vieraantuminen omasta kulttuurista voi johtua halusta samaistua enemmistöön - ympäristön asenteilla onkin ratkaiseva merkitys. Toisaalta monietniset yhteisöt, nuorisokulttuurit ja globalisaatio medioissa ja elämän kaikilla osa-alueilla mahdollistavat erilaisten kielellisten ilmausten valikoinnin, niillä leikittelyn ja toimimisen syntyperästä riippumatta; tästä näkökulmasta olemme kaikki monikielisiä. Tärkeää on kuitenkin  havaita, että monikielisyyden tukeminen maahanmuuttajataustaisilla oppilailla mahdollistaa myös suhteen säilyttämisen perheeseen ja sukuun:  se merkitsee juuria, jotka kannattelevat kohti uusia kielellisiä ja kulttuurisia kohtaamisia.

 

koulu.gif
  • Miten ohjata nuorta käyttämään omaa äidinkieltä monipuolisemmin?
 

Opetussuunnitelmat korostavat, että monikielisyyden tukemisen tulee niveltyä luontevaksi osaksi opiskelua ja koulun arkea: Monikielisiä oppilaita rohkaistaan käyttämään osaamiaan kieliä monipuolisesti eri oppiaineiden tunneilla ja muussa koulun toiminnassa. Näin oman äidinkielen oppiminen ja käyttö tukevat eri oppiaineiden sisällä omaksumista ja oppilas oppii viestimään koulun oppiainesisällöistä myös omalla äidinkielellään. 

Kielten limittäisen käytön lisäksi oppilaille on mahdollista tarjota oman äidinkielen opetusta. Oman äidinkielen opetuksen järjestäminen on kiinni siitä, mitä arvostetaan. Monikulttuuriseen ja moniarvoiseen kouluun ollaan vielä osassa Suomen kuntia matkalla.

Oman äidinkielen opetus on ennen kaikkea yksilön identiteetin kannalta tärkeää, myös yhteiskunnan etu:

"Kahden kulttuurin välissä kasvaneilla maahanmuuttajien lapsilla on luovuutta, joustavaa ajattelua ja kyseenalaistamisen kykyä, joita nykyajan työelämä janoaa. Jos he syrjäytyvät, he käyttävät kykynsä yhteiskunnan kannalta ei-rakentavasti. Jos heidät vedetään mukaan työhön ja päätöksiin, he kantavat yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää tavalla, josta löytyy esimerkkejä vanhemmista maahanmuuttomaista." (Trux 1999:329.)

Kaiken opetuksen periaatteelliseksi lähtökohdaksi on yleisesti hyväksytty oppijalähtöisyys. Mikäli tämä ihanne toteutetaan käytännössä, on oppilaan oma, jo hankittu kieli- ja kulttuuritausta otettava huomioon. Oppilaan monikielisten resurssien tunnistaminen, tunnustaminen ja tukeminen on joka tapauksessa hedelmällinen lähtökohta kaiken uuden oppimiselle - ja eettistä.


kirja.gif
Lue lisää

 

 

Honko, M. & Mustonen, S. 2018. Tunne kieli. Matka maailman kieliin ja kielitietoisuuteen. Finn Lectura: Helsinki.

Latomaa, S. (toim.) 2007. Oma kieli kullan kallis. Opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus.

Lehtonen, H. 2016. Kuka on kielitaitoinen? https://koneensaatio.fi/blogi/kuka-onkielitaitoinen/ 

Martin, M. 2016. Monikielisyys muutoksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, lokakuu 2016. https://www.kieliverkosto.fi/fi/article/monikielisyys-muutoksessa/

Tanskanen, J. 2016. Kielentutkija Tatu ja Patu -elokuvasta: Kunnianosoitus kielen moninaisuudelle.  https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/19/kielentutkija-tatu-ja-patu-elokuvasta-kunnianosoituskielen-moninaisuudelle?ref=ohj-articles 

nettimateriaali Monikielisyyden tukeminen (Building on plurilingualism): http://maledive.ecml.at/Studymaterials/School/Buildingonplurilingualism/tabid/3619 /language/fi-FI/Default.aspx