Miksi oman äidinkielen opetusta?



Mitä oppilaan oman äidinkielen säilyttäminen merkitsee?



Maahanmuuttajaoppilaan äidinkieli on usein muu kuin suomi. Hänen kielellisiin oikeuksiinsa kuuluu saada säilyttää tämä ensin opittu kieli. Suomen perustuslaissa (17§, Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin) todetaan:

Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. (L 731/1999)

Enemmistön jäsenillä kielelliset oikeudet ovat itsestäänselvyys: kukaan ei kyseenalaista Suomessa suomen kielen asemaa. Samanlaista arvostusta tulisi osoittaa myös vähemmistökieliä kohtaan.

Opetussuunnitelman mukaan oppilaan oman äidinkielen opetuksen tavoitteena on vahvistaa oppilaan identiteettiä sekä tukea monikulttuurisuutta ja toiminnallista kaksikielisyyttä. Suomessa maahanmuuttajaoppilaita on kutsuttu esim. vierasta kieltä äidinkielenään puhuviksi, kun taas Englannissa on 1970-luvulta saakka puhuttu kaksikielisistä oppilaista, mikä korostaa oman äidinkielen tasa-arvoista asemaa valtakieleen nähden.

Oppilaan äidinkieltä ei  siis nykyisessä opetussuunnitelmassa pidetä taakse jätettävänä taitona tai vain lähtökohtana suomen oppimiselle. Sen sijaan, että äidinkielen nähtäisiin häiritsevän suomen oppimista, sitä voidaan pitää resurssina: oppilaalla on jo huimasti tietoa kielestä. Usein maahanmuuttajaoppilaiden kielitietoisuus saattaa olla huomattavasti monipuolisempaa kuin meillä suomalaisilla, sillä he osaavat  usein Suomessa vain harvoin osattuja kieliä. Suomessa opiskellut koulukielet kun ovat lopulta keskenään varsin läheisiin kielikuntiin kuuluvia. Siksi oman äidinkielen taitoa tulisi tukea ja kehittää. Kaksikielinen on yksikielistä rikkaampi. Toisen kielen - tässä tapauksessa suomen - oppimisen tavoite on siis kaksikielisyys, ei suomenkielisyys.

Ensimmäisen maahanmuuttajasukupolven kohdalla kaksikielisyys ja -kulttuurisuus on välttämätöntä, jotta ei syntyisi sukupolvien välistä kuilua. Nuoret tarvitsevat oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttääkseen suhteensa kodin arvomaailmaan. Uuden kotimaan kielen ja kulttuurin avulla he taas voivat integroitua muuhun yhteiskuntaan. (Toivanen 1995.)

koulu.gif

  • Millaista kaksi- tai monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta arvostamme? Ovatko esimerkiksi kieliyhdistelmät suomi-ranska tai suomi-englanti arvostetumpia kuin suomi-kurdi-arabia?
    • Joutuuko maahanmuuttajanuori kyseenalaistamaan täällä oman kulttuurinsa arvon?


Nuorten vieraantuminen omasta kulttuurista johtuu halusta samaistua enemmistöön, mutta myös siitä, ettei omakielistä kulttuuria (TV.tä, radiota, lehtiä, kirjallisuutta) ole välttämättä tarjolla.

koulu.gif
  • Miten ohjata nuorta käyttämään omaa äidinkieltä monipuolisemmin?
 


Maahanmuuttajien äidinkielen opetus vaatii käytännössä ylimääräistä vaivannäköä: miten saadaan oppilasryhmät kokoon, mihin aikaan opetus järjestetään. Koska kyse on vapaaehtoisesta oppisisällöstä, sen järjestäminen on kiinni siitä, mitä arvostetaan. Monikulttuuriseen ja moniarvoiseen kouluun ollaan vielä matkalla.

Oman äidinkielen opetus on myös yhteiskunnan etu:

"Kahden kulttuurin välissä kasvaneilla maahanmuuttajien lapsilla on luovuutta, joustavaa ajattelua ja kyseenalaistamisen kykyä, joita nykyajan työelämä janoaa. Jos he syrjäytyvät, he käyttävät kykynsä yhteiskunnan kannalta ei-rakentavasti. Jos heidät vedetään mukaan työhön ja päätöksiin, he kantavat yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää tavalla, josta löytyy esimerkkejä vanhemmista maahanmuuttomaista." (Trux 1999:329.)


Kaiken opetuksen periaatteelliseksi lähtökohdaksi on yleisesti hyväksytty oppilaskeskeisyys. Mikäli tämä ihanne toteutetaan käytännössä, on oppilaan oma, jo hankittu kieli- ja kulttuuritausta otettava huomioon. Oppilaan äidinkielen aseman tunnustaminen on moraalinen velvollisuus paitsi psykologisesti myös oppilaan oikeusturvan kannalta.


kirja.gif
Lue lisää


Latomaa, S. (toim.) 2007. Oma kieli kullan kallis. Opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus.

Latomaa, Sirkku 2003. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ja oikeus kahteen kieleen. Teoksessa Nissilä, L.& Vaarala, H. & Martin, M. (toim.), Suolla suomea. Perustietoa maahanmuuttajien suomen kielen opettajille. ÄOL:n vuosikirja XLVII. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto.           

Yli-Viikari, Katri 1996. Ei suomea ilman äidinkieltä. Teoksessa Ruuska, M. & Tuomi, S-M. (toim.)
Moneja baareja - tiellä toimivaan kaksikielisyyteen. ÄOL:n vuosikirja XLII.

Latomaa, Sirkku 1996. Matkalla uuteen kieleen. Teoksessa Ruuska, M. & Tuomi, S-M. (toim.)    
Moneja baareja. Tiellä toimivaan kaksikielisyyteen. ÄOL:n vuosikirja XLII. Helsinki: Äidinkielen   opettajain liitto.